Kirjallinen kysymys sisäilmasta sairastuneiden henkilöiden tutkimusten, hoidon ja avunsaannin toteutumisesta

Eduskunnan puhemiehelle

Kirjallinen kysymys sisäilmasta sairastuneiden henkilöiden tutkimusten, hoidon ja avunsaannin toteutumisesta

Vuonna 2013 eduskunta asetti home- ja kosteusvaurio-ongelmiin liittyvän tilanteen ratkaisemiseksi 14 toimenpidekohtaa (EK 5/2013 vp).

Yksi näistä oli huonosta sisäilmasta oireilevien ja sairastuneiden ihmisten tutkimusten, hoidon sekä viranomaisten antaman tuen parantaminen. Tehtävien toimien tavoitteeksi asetettiin, että kaikki terveyshaitoista kärsivät pääsisivät asianmukaisiin tutkimuksiin ja saisivat apua. Eduskunta esitti, että myös silloin, kun oireiden ja sairauksien lääketieteellisistä syistä ei ole varmuutta, tulisi käytettävissä olevin keinoin varmistaa, että potilas saa hoitoa mahdollisimman hyvin.

Tilanteen kehittämiseksi on tämän jälkeen tehty lukuisia toimia, esimerkiksi laadittu home- ja kosteusvaurioista oireileville Käypä hoito -suositus ja koulutettu lääkäreitä aiheeseen.

Kattava alan toimijoiden joukko kuitenkin katsoo, että tehdyt toimenpiteet ovat heikentäneet sisäilmasta oireilevien ja sairastuneiden asemaa. Useat potilasjärjestöt, ammattiliitot ja lapsiasiajärjestöt ovat tuoneet esiin, että sisäilmasta sairastuneiden tilanne on edelleen heikko eikä tavoiteltuja vaikutuksia ole saavutettu.

Käypä hoito -suositus sai alan toimijoilta runsaasti kritiikkiä, ja sen on esitetty ratkaisujen sijaan heikentävän sisäilmasta sairastuneiden potilaiden tunnistamista, diagnosointia ja hoitomahdollisuuksia. Sisäilmasta oireilevien potilaiden hoidossa on kasvavassa määrin alettu noudattaa toiminnallisten, selittämättömien sairauksien hoidossa käytettyjä näkökulmia. Esimerkiksi sisäilmaan liittyvien oireiden käsittelyn psykosomaattisina ongelmina kerrotaan yleistyneen.

Nyt esimerkiksi henkilö, joka saa sisäilmaongelmaisissa tiloissa silmätulehduksia ja poskiontelontulehduksia, jolle on kehittynyt kilpirauhasen toiminnan häiriöitä ja joka kärsii altistuessaan reumatyyppisistä kivuista, ohjataan toiminnallisten häiriöiden hoitoon. Tällöin henkilö ei saa tarkempaa lääketieteellistä apua ja hoitoa, vaan mm. stressinpurkua ja kehotuksen siihen, että altistusta ei saa välttää.

Potilasjärjestöt ovat tuoneet esiin, että merkittävä osa sisäilmasta sairastuneista jää tällä hetkellä asianmukaisten tutkimusten, hoidon ja kuntoutuksen ulkopuolelle ja että tämä on johtanut sisäilmasta sairastuneiden opiskelu- ja työelämäosallisuuden vähentymiseen. Aiemmin hyvin toimineita ratkaisuja mm. työssä jatkamiseen ja koulupolun suorittamiseen hylätään nyt yhä useammin perustellen tätä mm. linjauksella, että altistumista ei kannata välttää. Tämä johtaa niin sisäilmasta sairastuneiden kuin yhteiskunnankin kannalta epäedullisiin kehityskulkuihin.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Miten hallitus varmistaa, että sisäilmasta sairastuneiden tilanteen parantamiseksi tehdyt toimet ovat tarkoituksenmukaisia ja tosiasiallisesti kohentavat potilaiden tilannetta ja

miten hallitus varmistaa, että monimuotoisen ongelman ratkaisemisessa käytetään vaikuttavuudeltaan tehokkaita keinoja?

Helsingissä 14.11.2017

Veera Ruoho kok,

Satu Hassi vihr, Petri Honkonen kesk,  Anders Adlercreutz

rkp,  Reijo Hongisto sin, Sari Tanus kd, Silvia Modig vas, Pauli Kiuru kok, Susanna Huovinen sd,
Eeva-Johanna Eloranta sd, Ritva Elomaa ps
Vastaus kirjalliseen kysymykseeni tässä:
https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Kysymys/Documents/KKV_504+2017.pdf#search=KKV%20504%2F2017vp

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *