Blogi: Pienituloiset erityisasemassa ilmastonmuutoksen torjunnassa – kannustimia siihen

Kulutustottumuksissa meillä ihmisillä on eroja. Niin kauan kuin rahaa maksuvälineenä on käytetty, ja varmasti sitä ennenkin, on saatu huomata erot perheenjäsentenkin keskuudessa rahankäytössä. Annat 50 euroa jokaiselle lapsellesi. Yksi tuhlaa rahan samana päivänä leluun, johon kyllästyy jo sitä seuraavana päivänä. Toinen ostaa tarpeellisen polkupyörän itselleen nettikaupasta. Kolmas onnistuu tuplaamaan saamansa rahamäärän pikkubisneksillään.

Vastuulliset vanhemmat opettavat lapsilleen järkevää rahankäyttöä. Myös kouluilla on tässä suuri rooli. Toivoisin oppilaitoksilta jopa vielä suurempaa roolia, kuten olen aiemminkin perännyt talouskasvatusta alakouluista alkaen. Tällä hetkellä meillä Suomessa on aikuisiakin ihmisiä, jotka eivät tunne kansantalouden perusasioita, eivät ymmärrä työllisyysasteen merkitystä laajan veropohjan saavuttamiseksi, eivätkä myöskään edes tiedä mihin kaikkeen verotulot kuluvat.

Eniten olen kuitenkin huolissani siitä osuudesta, johon meillä politiikoilla on vaikutusmahdollisuuksia. Ensin tilannetta: Tänä päivänä meillä on tavallisia vastuullisia ihmisiä, joiden tulot eivät riitä perusmenojensa kattamiseen. Asumistuenasiakkaina meillä on työssäkäyviä ihmisiä! Esimerkiksi vuonna 2017 Kelan asumistuen saajista 13 prosenttia kävi töissä. Nostan esiin kalliit asumisen ja energian hinnat. Jokaisella on oikeus lämpimään kotiin.

Kaikkia kuitenkin vaaditaan osallistumaan ilmastonmuutoksen torjuntaan lastemme tulevaisuuden elinehtojen turvaamiseksi. Mutta miten ostat kalliin sähköauton, paneloit talosi katon aurinkopaneelein, vedät maalämmöt tai kerrostaloasujana maksat kallistuvat sähkönsiirrot, kun nytkin moni pienituloinen joutuu laskemaan jokaisen peruselämäänkin kuuluvan ostoksensa sentilleen. Ylimääräisiin kuluihin ei ole varaa. Tätä vakavaa viestiä kuulee kentällä tämän tästä.

Meidän politiikkojen on mahdollistettava edullisempi asuminen. Neliöt ovat kalliita, eikä edullista asumista kaipaava haluakaan neliöitä liikaa. Ympäri maailman on kehitetty hienoja ratkaisuja miniasunnoista kaikkine perustarpeineen ja oivallisine säilytystiloineen. Suomessa 15 neliön koti vaatii poikkeusluvan, vaikka meillä on yhä enemmän yksinasuvia.

Vanhoja autoja voidaan muuntaa sähköautoiksi. Sitä voisi valtio myös tukea selkeästi enemmän – samalla kierrätystä auton pelleille ja pienituloisille mahdollisuus saada sähköauto.

Perään myös erilaisten uusiutuvaa energiaa hybridinä tuottavien lämmitysratkaisujen tukemista uusiin pientaloihin. Inhimillistä on olla ’rankaisematta’ korkeammalla energiaverotuksella ikääntyneitä ihmisiä maaseudulla, oli energiamuotona mikä hyvänsä. Ei siis pakoteta leski-ihmistäkään muuttamaan vanhasta hyvästä kotitalostaan pois taloudellisten seikkojen takia.

Palaan vielä kulutustottumuksiimme. Hallituksen kiertotalouspolitiikka on erityisen tervetullutta ja välttämätöntä ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Tehdään siitä työllistävä bisnes ja vientituote maailmalle. Kierrättämistä opetettava päiväkodeista alkaen.

Kun vielä saisimme nuo asuin- ja energiakustannukset kohtuutasolle, voisi jokainen pienistäkin tuloistaan myös säästää mielekkään elämän iloksi.

Tämä aika, jossa kukaan ei tunnu kokevan hyvää elämää: joko rahat eivät riitä peruskuluihin tai kuluttavasta työstä verotetaan kohtuuttomasti, ei ole kestävää kehitystä. Se ei ole sitä sosiaalisesti, ekologisesti eikä taloudellisesti. Ranska antoi jo esimerkkiä siitä, miten mahdotonta ilmastonmuutoksen torjunta on, ellei siihen ole kannustimia jokaiselle, erityisesti pienituloisille.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *