Blogi

Valeuutisointi ja informaatiovaikuttaminen supervaalivuoden isoin haaste

(16.11.2018)

Muualla työelämässä valehtelu on valehtelua, varastaminen on varastamista. Politiikassa nuo ”vain politiikkaa”. Asiaan on saatava muutos.

Valeuutisilla ja informaatiovaikuttamisella pyritään saamaan haluttu vaalitulos. Sosiaalinen media tarjoaa valeuutisten levittämiselle tehokkaan alustan. Informaatiovaikuttaminen saattaa olla valtioiden rajat ylittävää, mikä luo suuria haasteita sen aisoissa pitämiselle.

Suomessa pidetään keväällä sekä eduskunta- että EU-vaalit ja todennäköisesti syksyllä maakuntavaalit.

EU:n komissio on parhaillaan laatimassa toimintasuunnitelmaa informaatiovaikuttamista vastaan. Angela Merkel ilmaisi lokakuussa Saksan parlamentille huolensa siitä, että Venäjä saattaa käyttää erilaisia verkkohyökkäyksiä ja disinformaatiota seuraavia eurovaaleja vastaan.

Vastuu on myös meillä jokaisella poliitikolla ja poliitikoksi ryhtyvällä ehdokkaalla. Taustat tulee aina selvittää huolella. Entä missä menee raja hyväksyttävän poliittisen retoriikan ja ei-hyväksytyn retoriikan välillä? Jos populistipoliitikko pyrkii pönkittämään omaa profiiliaan ja vaalimenestystään antamalla kansalaisille paikkaansa pitämätöntä tietoa, niin olemme pian tilanteessa, jossa poliittisen retoriikan varjolla aletaan jo todenteolla rapauttamaan yhteiskuntarauhaa.

 

Älkäätte työnjuhlaa työnhalveksunnaksi tehkö!

(27.4.2018)

Hyvä lukija, miltäs kuulostaa:

– ”Työ on ihmisen elämässä tärkeä asia ­- en ole siitä ihan vakuuttunut.”

ja tämä:

– ”Jos vaihtoehtona olisi tehdä paska-/ silppu-/ minityötä tai toteuttaa itseään muilla tavoin toimeliaasti, niin en olisi kovin kiinnostunut tästä huonosta työpaikasta tai työehdoista, keksisin mielekkäämpiä tapoja toteuttaa itseäni.”

Näin totesi Helsingin yliopiston professori ja Ultra Bra yhtyeen sanoittaja Janne Saarikivi huhtikuussa Ylen Aamu-tv:n Jälkiviisaissa. Itse pidän tuonkaltaista retoriikkaa huolestuttavana näinkin korkea-arvoiselta taholta. Mielestäni se kannustaa vain elämäntapatyöttömiä, niitä ideologisesti työttömiä, joita toistaiseksi on vain marginaalinen määrä.

Työ ei ole ainoastaan rahan tienaamista. Työ kehittää ihmistä, jatkuvasti oppii uutta ja pääsee harjoittamaan sosiaalisia taitoja. Työ myös sitouttaa meidät yhteiskuntaan ja monesti määrittää sitä, millaisia me olemme. Työn kautta tutustuu uusiin ihmisiin. Jos ei ole työtä, helposti syrjäytyy ja kokee ulkopuolisuuden tunnetta. Se taas helposti luo epävakautta koko yhteiskuntaan.

Työn teolla on siis monta ulottuvuutta ja kaikkea työtä tulee arvostaa. Pidän hyvänä, että hallitus teki työllistymistä edistäviä uudistuksia kevään kehysriihessä:

Hallitus toteuttaa täysimääräisesti ELY-keskusten pyynnöt. Näin ollen TE-toimistojen henkilöstöä lisätään yli 200 ja työllisyysmäärärahoja nostetaan 11,2 miljoonaa euroa. Yli 25-vuotiaille työttömille taataan mahdollisuus opiskella 6 kuukautta työttömyysetuutta menettämättä opintoja, jotka antavat ammatillisia valmiuksia tai tukevat yritystoimintaa.

Opinnot kerryttävät myös aktiivimallissa tarkoitettua aktiivisuusedellytystä. Lisäksi kehysriihessä sovittiin, että tuetaan pitkään perhevapailla olleiden paluuta takaisin työelämään uudella pilotilla.

Tässä muutama nosto hallituksen hyvistä saavutuksista. Ultra Bra laulaa kappaleessaan Suosi ulkomaista: ”Ei perusteta urheiluseuroja. Ei kerta kaikkiaan tehdä mitään, mitä keskustapuolue haluaa.” Koen itse, että olemme Juha Sipilän hallituksessa saaneet paljon hyvää aikaiseksi. Yksi kokoomuksen tärkeimmistä tavoitteista eli mahdollisimman monen saaminen takaisin työnsyrjään kiinni ja työllisyysasteen nosto 72 %:in on onnistumassa. Kuten valtiovarainministeri Petteri Orpo on todennut, niin työ on parasta sosiaaliturvaa. Sipilän hallitus suosii suomalaista.

Hyvää suomalaisen työn ja yrittäjyyden juhlaa, vappua!

 

Arvostusta kansanedustajien avustajien työlle

(11.4.2018)

Kansanedustajan työ on kiireistä. Joskus siirtymiin paikasta toiseen on minuuttiaikataulu. On valiokuntia, joissa vaikutetaan olennaisimmin politiikkalinjauksiin sekä muita kokouksia ja ihmisten tapaamisia. On paljon kirjoittamista sekä tausta-aineistojen, eri asiantuntijalausuntojen, tutkimusten ja selvitysten lukemista. Koska edustamme kansaa, on tärkeää, että heidän yhteydenottoihinsa vastataan, myös niihin kriittisiin. Miten tästä kaikesta selviää, kun vuorokaudessa on vain 24 tuntia?

Sain vuodenvaihteessa avustajakseni eduskuntatyössä kokeneen Antti Pynttärin, joka organisoi, hallinnoi kalenteriani, hakee tarvitsemaani tietoa, koostaa ja lisäksi pitää huolen, että ihmisille vierailusta eduskuntaan jää hyvät muistot. Enpä taida osata edes listata mitä kaikkea avustajani päivittäinen työnkuva pitää sisällään. Varmasti sellaista, jota me kansanedustajat emme osaa ajatellakaan, koska avustajamme pitävät arkemme sujuvana kaikesta kiireestä huolimatta.

Ei ollut edellisellä viikolla ensimmäinen kerta, kun vieraani kiittivät avustajaani. Siitä tuli mieleen jälleen kerran äitini ohje: ”Kun sinulla on jostakusta hyvää sanottavaa, sano se heti, äläkä vasta viidestoista päivä.” Mietin, että osaammeko, ehdimmekö edes ajatella kaiken touhumme vilskeessä sitä, miten arvokasta työtä kansanedustajien avustajat hyväksemme tekevät? Vaikka olenkin muistanut kiittää omaa avustajaani viimeistään työviikon lopussa, en ole sitä tehnyt julkisesti. Teen sen nyt. Kiitos, Antti Pynttäri!

Katse kiitoksista vieläkin olennaisempaan: kansanedustajien avustajien työhyvinvointiin. Onko palkkaus suhteutettu oikein suureen työmäärään, tapahtuuko häirintää tai muuta epäasiallista kohtelua esimiehen tai muiden eduskunnassa työskentelevien taholta? Jos tapahtuu, toteutuuko oikeus vai onko käytännössä niin, että avustaja joutuu pois työstään eduskunnassa? Harva tuollaisessa asetelmassa edes uskaltaa ilmoittaa epäasiallisesta kohtelusta, kun todennäköisesti joutuu itse ulos työpaikastaan.

Yle selvitti viime vuoden lopulla eduskunta-avustajien häirintätapauksia. Enemmän kuin joka kahdeksas avustaja oli kokenut häirintää. Lähes kaikissa toistui sama kertomus, että ahdistelijalla oli ollut valta-asema suhteessa ahdisteltavaan. Heti kyselyn julkistamisen jälkeen avustajat laativat kannanoton, jossa toivat esille sen, että ongelma on jatkunut jo vuosia ja että hallinto on ollut haluton puuttumaan asiaan.

Joku miettii, mitä hyötyä kansalle on pohtia kansanedustajien avustajien hyvinvointia. Ensinnäkin jokaisella on oikeus turvalliseen ja hyvään työelämään. Toiseksi avustaja on se, joka bongaa kansanedustajan sähköpostitulvasta sinunkin viestisi ja huolesi, johon kansanedustajan pitää vastata. Se voisi ilman avustajaa jäädä huomaamatta. Niin kävi minullekin monesti ilman avustajaa. Pahimmillaan minulla oli 3800 lukematonta viestiä. Kun luin ja vastasin 30:lle, niin sinä aikana oli tullut saman verran uusia viestejä tilalle. Kansanedustajan avustaja auttaa myös sinua. Arvostetaan heidän työtään.

 

Parempi työelämä tavoitteena

(7.4.2018)

Tämän hallituksen aikana on panostettu erityisesti työllisyysasteen nostoon – osallisuuteen. Kuten puheenjohtajamme Petteri Orpo on sanonut: Työ on parasta lääkettä syrjäytymisen ja eriarvoistumiskehityksen estämiseksi.

On tosiasia, että työelämä on muuttunut pirstaleisemmaksi: harvemmin ollaan enää yhdessä työssä työuran alusta eläkeikään saakka. Tähän epävarmuuteen kokoomus on luonut omaa mallia perusturvasta. Suosittelenkin ottamaan yhteyttä myös kansanedustaja Arto Satoseen, joka on kokoomuksen ryhmässämme huolella paneutunut aiheeseen. ”Arto-malli” puree ongelmat mahdollisuuksiksi: Tavoitteenamme on helpommat siirtymät ihmisen hlökohtaisesta työllisyystilanteesta toiseen. Kärkenä, että nopeammin taas työnsyrjään kiinni.

Työelämän murros on asia, johon täytyy vastata inhimillisesti ja kannustavasti.  On vanhanaikainen ajatusmalli, että työtön työnhakija on ”luuseri”, me kokoomuksessa ajatellemme työnhakijasta positiivisesti: aktiivinen ihminen hakee uutta, kyvyilleen sopivaa ja itselleen mielekästä, työtä.

Muuntokoulutuksilla ”Sannin mallin” mukaisesti – elinikäinen oppiminen innostavaa – ihmiset saavat osaamista täysin uusiin työtehtäviin, mikä avaa ihmisille lisää työmahdollisuuksia.

Vielä kun saataisiin työpaikatkin vapaaksi niitä syövyttävästä työpaikkakiusaamisesta, työelämä olisi parempaa kaikille taustoistaan riippumatta.

 

Perusturvaan uudistusta verrokkimaiden kokemuksia hyödyntäen

(2.3.2018)

Sain 28.2 mielenkiintoisen kirjan itse kirjailijalta kristillisdemokraattien puoluesihteeri Asmo Maanselältä. Kirjassa todetaan ilmeinen tarve Suomen perusturvauudistukselle. Maanselkä ehdottaa, että mallia sosiaaliturvan uudistukseen pitäisi hakea Iso-Britanniasta ja Ruotsista.

Kehittyneiden maiden talousjärjestö OECD antoi Suomea koskevan maaraporttinsa ja suositukset niinikään eilen  28.2. OECDkin suosittaa ottamaan mallia Iso-Britannian sosiaaliturvasta. Järjestön mukaan yhden yleistuen malli vähentää tehokkaammin tuloeroja ja köyhyyttä. Se myös luo kannustavuutta työntekoon kaikissa tilanteissa.

Vuonna 2019 Suomessa otetaan käyttöön tulorekisteri, mikä mahdollistaa kuukausittaisen tuloseurannan. Tulorekisteri on yksi nykyisen hallituksen julkisten palveluiden digitalisoinnin kärkihankkeista. Ensi vuonna kuukausittaista tuloseurantaa käyttämällä päästään eroon takaisinperinnästä ja tulojen vyörytyksestä tuleville kuukausille.

Tulorekisterin käyttöönoton jälkeen perusturvassa olisi mahdollista siirtyä yhden yleistuen malliin Iso-Britannian tapaan. Tällöin voitaisiin yhdistää ansiosidonnainen päiväraha, peruspäiväraha, työmarkkinatuki, asumistuki ja toimeentulotuki. Tulorekisteri ja yhden yleistuen malli kannustaisivat paremmin vastaanottamaan osa-aikatyötä ja erilaisia keikkatöitä. Iso-Britanniassa tutkimusten mukaan uuden tuen piirissä olevat työllistyvät aiempaa nopeammin ja ansaitsevat aiempaa paremmin.

Mitä useampi suomalaisista pääsee työnsyrjään kiinni, sitä paremmin voimme huolehtia heistä, jotka tarvitsevat yhteiskunnan apua ja turvaa. Työ on parasta sosiaaliturvaa, kuten puolueemme puheenjohtaja Petteri Orpo usein sanoo.

Kirjasuositus: Kannustava perusturva – Iso-Britanniasta mallia Suomen sosiaaliturvauudistukseen, Asmo Maanselkä, Ajatushautomo Kompassi

 

Eduskunnan suullinen kyselytunti: kysymys Syyrian tilanteesta

(1.3.2018)

Veera Ruoho:

Arvoisa puhemies! Kokonaisvaltainen kriisinhallinta on kansainvälisesti omaksuttu keino vastata hauraisiin yhteiskuntiin konfliktien jälkeen. Siviilikriisinhallinnalla ja kehitysyhteistyöllä vaikutetaan niihin juurisyihin, jotka ajavat ihmisiä muun muassa pakolaisuuteen. Tiedustelisinkin: missä vaiheessa on Suomen kokonaisvaltaisen kriisinhallinnan kehittäminen?

Ulkoministeri Timo Soini (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Suomi osallistuu kriisinhallintaan, siis sotilaallisesti, Afganistanissa, mutta etenkin siviilikriisinhallinta on se, jolla rakennetaan tulevaisuuden yhteiskuntaa. Se voi olla eri viranomaisapua ja sellaista toimintaa, jolla autetaan näitä yhteiskuntia luomaan sellaisia rakenteita, sellaisia käytäntöjä, että he pystyvät itse huolehtimaan näistä asioista. Kriisinhallinnassa on erityisen tärkeää muistaa ja tunnustaa naisten panos ja huomioida myös lapset, koska on osoitettu tutkimuksissa, että kun naisia on rauhanvälitystehtävissä, kriisinhallintatehtävissä, ne konfliktit tulevat paremmin ratkaistuiksi ja ne kriisinhallintasopimukset kestävät paremmin niitä haasteita, joita niitä kohtaan tulee.

 

Aktiivimalli kannustaa työttömiä maahanmuuttajiakin töihin

(12.2.2018)

Aktiivimallikeskustelussa olen ihmetellyt vain yhtä seikkaa. Keskustelussa ei ole tullut kertaakaan esiin aktiivimallin vaikutuksista aktivoida maahanmuuttajataustaisia, joista määräänsä nähden on suurempi prosentuaalinen osuus työttöminä kuin kantasuomalaisia.

Tilastojen mukaan koko maassa 15–64-vuotiaiden ulkomaalaistaustaisten työttömyysaste on 16,5 prosenttia (2014). Ulkomaalaistaustaisten työttömyys on tutkimuksen mukaan yleisintä pakolaistaustaisilla henkilöillä sekä niissä väestöryhmissä, joissa taustamaa kuuluu YK:n inhimillisen kehityksen indeksin (HDI) perusteella vähiten kehittyneisiin maihin.

Linkki tutkimukseen:
https://www.hel.fi/hel2/tietokeskus/julkaisut/pdf/17_12_14_HSS_4_2017_Erjansola.pdf

Tiedän jo useampia työnantajia, jotka kehuvat maahanmuuttajataustaista työntekijäänsä yhtenä ahkerimmista ja luotettavimmista työntekijöistä. Kiitosta tulee siitäkin, kun työntekijä ”ei koskaan krapulapäiviä pitele”. Näenkin aktiivimallin todella hyvänä kannustimena en pelkästään työttömille maahanmuuttajataustaisille, mutta myös mahdollisuutena eri yrityksille tutustua myös maahanmuuttajataustaisiin työntekijöinä.

Käytin sanaa ”tutustua” tarkoituksella, sillä liian moni maahanmuuttaja edelleen kokee, ettei koskaan pääse edes työhaastatteluun asti, koska nimensä on vierasperäinen. Tunnen myös maahanmuuttajia, jotka ovat kokeneet tulleensa syrjityksi jo pelkän nimen perusteella työnhaussa ja siksi ovat perustaneet oman yrityksen.

Yksi vakioargumentaatio maahanmuuttoa vastustavilla on ollut, että ”he tulevat vain sosiaalietuuksien perässä, eivätkä halua tehdä töitä”. Itse olen kertonut joskus esimerkinkin tilanteesta, jossa maahanmuuttajataustainen totesi elävänsä mieluummin tukien varassa kuin menevänsä töihin. Miten nämä argumentit on unohdettu aktiivimallin kanssa? Eikö aktiivimalli juuri kannusta ja luo mahdollisuuksia myös työttömyystuella eläville maahanmuuttajataustaisille henkilöille? Minusta kyllä.

 

Nuorten ylivelkaantuminen voi olla jopa vaarallinen ilmiö – koulutusta omaan taloudenhallintaan tarvitaan jo alakoulusta lähtien

(9.2.2018)

Pikaluotot aiheuttavat ongelmia monien ihmisten elämään ja erityisesti nuorille niistä saattaa koitua elinikäinen rasite. Pikaluottoihin turvautuvat yleensä kaikista heikoimmassa asemassa olevat, joilla ei ole muuta vaihtoehtoa. Syöksykierre on hetkessä valmis.

Meidän lainsäätäjien tulisi tarttua jämerästi tähän ongelmaan. Kuluttajaliitto esittää korkokattoa, kustannuskattoa, pikavippien mainonnan kieltoa, rikkomusseuraamusten koventamista ja kaikkien kulutusluottojen saamista lain piiriin.
Lakia tulisikin muuttaa siten, että korkokatto olisi myös yli 2000 euron luotoilla. Vakuudettomille kuluttajaluotoille tulisi myös asettaa kustannuskatto luoton summasta riippumatta.

Pikaluottojen mainonta olisi myös kiellettävä, kuten Hollanti on viime vuonna tehnyt. Mainonnan ongelmana on se, että korkoa saatetaan markkinoida harhaanjohtavasti ja vaikeaselkoisesti. Korkoa esimerkiksi mainostetaan kuukausikorkona, joka vaikuttaa halvalta, vaikka todellisuudessa se tulisi esittää vuosikorkona, joka on 12-kertainen. Lisäksi pidän tärkeänä, että jos pikavippifirma rikkoo lakia, niin rangaistuksen siitä tulisi olla tuntuva.

Monilla nuorilla ei ole vielä aikuisikään tultaessakaan kykyä hallita rahankäyttöään. Mielestäni lapsille ja nuorille tulisikin opettaa taloudenhallintaa jo alakoulusta lähtien. Rahankäytön hallitseminen on yhtä tärkeä kansalaistaito kuin vaikka kirjoittaminen tai lukeminen. Jos sitä ei hallitse, ei pärjää elämässä.

Kansalaistaito peruskoulun oppiaineena poistui oppiaineluettelosta vuonna 2000. Olisi syytä selvittää tämän oppiaineen palauttamista. Elämäntaitojen ja rahankäytön opettaminen nuorille luo tärkeän pohjan myöhempää elämää varten.

Asialla on yhteys syrjäytymisen ehkäisemiseen. Syrjäytyminen nähdään asiantuntijoiden keskuudessa yhtenä suurimpana uhkatekijänä sisäiselle turvallisuudelle. Nuorten ylivelkaantuminen on inhimillinen henkilökohtainen tragedia, kun tulevaisuus näyttäytyy raskaalta monien ovien sulkeuduttua maksuhäiriömerkintöjen johdosta. Ylivelkaantuminen voi olla pahimmillaan myös vaarallinen ilmiö, joka lisää syrjäytymistä ja helposti voi johdattaa nuoria myös rikoksen polulle.

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö totesi osuvasti virkaanastujaispuheessaan 1.2.2018 eduskunnassa: ”Erityisesti meidän pitää kääntää katseemme nuoriin. Meillä ei ole varaa hukata yhtään tulevaisuuden tekijää. Kerran menetettyä on vaikea saada takaisin.”

Tein hallitukselle kirjallisen kysymyksen nuorten taloudenhallinnan kehittämisestä. Kysyin mihin toimenpiteisiin hallitus ryhtyy, jottei pikaluotoista koidu ihmisille kohtuuttomia ja pitkäkestoisia seuraamuksia. Kysyin myös mihin toimiin hallitus ryhtyy, jotta nuorten omat elämän- ja taloudenhallintakyvyt kehittyvät jo alakoulusta alkaen, jottei myöhemmässä elämänvaiheessa heidän tarvitse turvautua pikaluottoihin.

Linkki kirjalliseen kysymykseeni:
www.eduskunta.fi/FI/vaski/Kysymys/Sivut/KK_9+2018.aspx

 

PÄIVITYSTÄ AIHEESEEN LIITTYEN: 

Ministeri Häkkänen on 9.4.2018 käynnistänyt valmistelun liittyen pikaluottosääntelyn tiukentamiseen. Tällä hetkellä erityinen korkokattosääntely koskee vain alle 2000 euron pikaluottoja.

Korkokattosääntelyn laajentamisen lisäksi tarkoituksena on täsmentää sääntelyä, joka liittyy korkokattosääntelyn rikkomistapauksiin.

Pikaluottosääntelyn muuttamista koskeva hallituksen esitys on tarkoitus antaa eduskunnalle tämän vuoden syksyllä.

Pikaluottosääntelyn täsmentäminen on yksi useista hallituksen kaavailemista toimenpiteistä puuttua kasvavaan ylivelkaantumiseen. Lisäksi muita keinoja suunnitellaan, esimerkkinä positiivisen luottorekisterin käyttöönoton selvittäminen. Yhtenä keinona on nähty myös kuluttaja-asiamiehen toimivaltuuksien päivittäminen vastaamaan paremmin muuttuvan yhteiskunnan tarpeita. – lisätietoja kokoomuksen eduskuntaryhmän kansliasta.

 

Oikeusministeri Antti Häkkänen vastasi kirjalliseen kysymykseeni 1.3.2018 seuraavasti:

Pikaluottoihin on liittynyt ongelmia niiden markkinoille tulosta eli vuodesta 2005 asti. Ongelmiin on puututtu useilla asteittain koventuneilla lainmuutoksilla. Vaikutuksiltaan merkittävimpänä voidaan pitää vuonna 2013 tehtyä lainmuutosta, jolla asetettiin korkokatto muille alle 2 000 euron suuruisille kuluttajaluotoille paitsi sellaisille hyödykesidonnaisille luotoille, joihin ei sopimuksen mukaan liity oikeutta nostaa rahavaroja.

Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin katsauksessa Velkaongelmien luonne ja pika-vippiuudistuksen vaikutukset velkomustuomioiden valossa (9/2016) on tarkasteltu velkaongelmien luonnetta ja edellä mainitun korkokattosääntelyn vaikutuksia. Julkisiin tilastoihin ja velkomustuomioita koskevaan analyysiin perustuvan selvityksen mukaan vuonna 2013 toteutettu pika-luottouudistus vähensi luotonantoyrityksiin liittyvien velkomustuomioiden lukumäärää erityisesti nuorilla aikuisilla. Sen sijaan luotonantoyrityksiin liittyvien velkasaatavien keskimääräinen suuruus velallista kohden nousi lähes kaikissa ikäryhmissä.

Tehdyillä lainmuutoksilla ei ole saatu riittävästi vähennettyä pikaluottoihin liittyviä velkaongelmia mm. sen vuoksi, että pikaluottoyritykset ovat siirtyneet pääosin myöntämään korkokaton ulkopuolelle jääviä suurempia luottoja, joissa todellinen vuosikorko on yleisesti yli 100 prosenttia tai jopa huomattavasti korkeampi. Tämän johdosta oikeusministeriössä laadittiin keväällä 2017 virkatyönä arviomuistio, jossa kartoitettiin mahdollisia lainsäädäntömuutoksia, joilla pika-luottoihin liittyviä ongelmia voitaisiin vähentää (ks. arviomuistion sisällöstä tarkemmin KKV 647/2017 vp). Hankkeen jatkotoimista ei ole tehty vielä päätöksiä.

Myös luottokelpoisuuden arvioinnin asianmukaisuus on keskeinen elementti velkaongelmien ennaltaehkäisyssä. Erääksi luottokelpoisuuden arviointia helpottavaksi työkaluksi on esitetty positiivista luottotietorekisteriä. Oikeusministeriö käynnisti joulukuussa 2017 aiheesta selvityksen, jossa arvioidaan tällaisen luottotietojärjestelmän toimivuutta eri osapuolten – niin luotonantajien kuin luotonhakijoiden ja muidenkin tahojen – näkökulmasta.

Tärkeää on kiinnittää huomiota myös talousosaamiseen, jota voidaan pitää yhtenä tärkeimmistä kansalaistaidoista. Päävastuu lasten kasvattamisesta on vanhemmilla. Kotona opitut asiat, siellä omaksutut arvot, asenteet ja toimintamallit vaikuttavat voimakkaasti lapseen ja nuoreen ja hänen omaan käyttäytymiseensä. Varhaiskasvatuksen ja koulun tehtävä on tukea kotikasvatusta myös talouskasvatuksen osalta.

Taloustietoa on opetettu kouluissa pitkään osana yhteiskuntaoppia. Taloustiedon opetuksen roolia on vahvistettu sekä perusopetuksessa että lukiokoulutuksessa 2000-luvun alussa. Opetusta lisät-tiin edelleen vuonna 2016, kun yhteiskuntaopin opetus aikaistettiin alkamaan jo neljännellä luo-kalla kahden vuosiviikkotunnin lisäresurssilla. Myös lukion yhteiskuntaopin opetukseen tuli valtioneuvoston tuntijakoasetuksen mukaisesti yksi kaikille pakollinen lisäkurssi, joka vahvistaa myös talousopetuksen asemaa. Lukiokoulutuksessa on pitkään ollut kaikille pakollinen taloustiedon kurssi. Kaikki ammatilliset perustutkinnot ovat sisältäneet tutkinnon osana yhteiskunnassa ja työelämässä tarvittavan osaamisen. Talouteen liittyviä osaamistavoitteita on lisäksi ollut tutkinnon osana pakollisena yhteiskuntataidoissa sekä yrittäjyydessä ja yritystoiminnan ohjelmassa. Uusissa perusopetuksen ja lukion opetussuunnitelman perusteissa sekä varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa korostetaan erityisesti oman talouden hallinnan taitoja.

Vuonna 2016 käyttöön otetuissa uusissa perusopetuksen opetussuunnitelmissa on seitsemän laaja-alaisen osaamisen aluetta, jotka tulee paikallisesti linkittää kaikkien oppiaineiden opetukseen ja koulun muihin toimintoihin ensimmäiseltä luokalta lähtien. Yhtenä laaja-alaisen osaamisen alueena on ”Itsestä huolehtiminen ja arjen taidot”. Kuluttajatematiikkaa käsitellään kouluissa lisäksi alaluokilta asti muun muassa matematiikan ja kotitalouden opetuksessa. Lisäksi lukion vuonna 2016 käyttöön otetuissa opetussuunnitelmissa vahvistetaan talousosaamista oman talouden hallinnasta globaalin talouden prosessien ymmärtämiseen sekä nostetaan vahvasti yrittäjyyttä. Lukion matematiikan kaikille yhteisellä talousmatematiikan kurssilla syvennytään muun muassa prosenttilaskentaan, talouselämän käsitteisiin, matematiikan valmiuksien kehittämiseen, oman talouden suunnitteluun sekä vahvistetaan opiskelijan laskennallista pohjaa yrittäjyyden ja taloustiedon opiskeluun.